Mikä on länsi?

Mikä on länsi?

Länsi ja länsimaisuus ovat hankalasti määriteltäviä termejä. Yksimielisyyttä ei ole lännen edustamista arvoista, länsimaalaisesta elämäntavasta tai edes siitä, mitkä maat kuuluvat länsimaihin.

Jukka Jouhkin ja Hanna-Riikka Pennasen (2016) mukaan länsi on ”vaihteleva verkosto geopoliittisesti ja taloudellisesti eri tavoin kytkeytyneitä toimijoita, joita yhdistää muun muassa teknologinen kehitys ja vauraus”. Pekka Korhonen (2016) puolestaan kuvaa länttä eräänlaisena suurena, taukoamatta hurjaa jatsia soittavana orkesterina, jonka toiminta ei häiriinny siitä, että yhtyeen jäsenistö hieman vaihtuu.

Lännen määritelmä kytkeytyy sen toimintaan: vaikka länsimaat ovat keskenään epäyhtenäisiä ja riitaisiakin, on länsi silti olemassa poliittisena ja kulttuurisena toimijana. Sitä vastoin 'Itä' ei koskaan ole ollut toimijakäsite. Se ei ole ollut yhtenäinen eikä keskitetysti johdettu, Neuvostoliiton lyhyttä sosialistisen leirin johtokautta 1945-1960 lukuunottamatta.

 Länsimaihin liitetään usein erilaisia käsitteitä, kuten liberalismi, individualismi, modernisaatio, kapitalismi, ja konsumerismi. Osa länteen liitetyistä käsitteistä on keskenään ristiriitaisia tai päällekkäisiä, kuten  kristinusko ja sekularismi sekä tasa-arvo ja (uus)kolonialismi. Lännen määritelmässä kiistatonta on vain se, että lännen käsite riippuu kontekstista ja elää jatkuvasti.

Mitkä maat kululuvat länteen?

Länteen identifioituminen on hyvin aika- ja tilannesidonnainen ilmiö. Perinteisesti lännen on katsottu sijaitsevan ensisijaisesti Länsi-Euroopassa, mutta 1900-luvun sotaisten vuosikymmenien jälkeen amerikkalaiset julistautuivat läntisen sivilisaation pääasiallisiksi manttelinperijöiksi. Kylmä sota vahvisti entisestään Amerikan asemaa lännen edustajana erotuksena Neuvostoliiton symboloimaan itään.

Länsi-Euroopan ja Pohjois-Amerikan lisäksi lännen kategoriaan on yleensä sijoitettu Australia, Uusi-Seelanti ja Israel, ja joskus myös ”länsimaalaistuneita” maita kuten Japani ja Etelä-Korea. Itä-Euroopan maiden asema idän ja lännen välissä on kylmän sodan jälkeen määräytynyt hyvin pitkälti Euroopan unionin jäsenyyden perusteella.

Jotkut maat voivat jossain yhteyksissä olla länsimaisia, toisissa itämaisia. Esimerkiksi Turkkia voidaan Nato-jäsenyyden vuoksi pitää poliittisesti länsimaana, mutta kulttuurisesti sen ei katsota kuuluvan länteen. Myös Brasilia on pyrkinyt identifioitumaan länteen ja toisaalta myös esittäytynyt eräänlaisena ”vaihtoehtoisena läntenä”.

Lännen tarina

Länsi on paitsi kuviteltu yhteisö, myös rakennettu tarina. Länsimaisuutta voikin pitää ennemminkin ideologiana kuin maantieteeseen liittyvänä käsiteenä. Länttä määritellään usein vapauden, demokratian, tasa-arvon ja yksilöllisyyden ihanteiden kautta. Arvojen lisäksi länttä yhdistää ajatus yhteisestä historiasta ja yhteisistä vihollisista.

Marko Lehden (2006) mielestä moderni länsi on pohjimmiltaan tarina ylivertaisuudesta ja globaaliin valta-asemaan noususta sekä sen oikeutuksesta. Lännen nimissä puhuvat ovat oikeuttaneet vallitsevaa globaalia järjestystä ja puhuneet läntisten arvojen, kuten demokratian tai ihmisoikeuksien puolesta.  Länsimaisuus on tuonut siihen identifioituville itsevarmuutta, voimaintuntoa ja ylemmyydentunnetta.

Ikuisessa kriisissä

Voimantunnostaan huolimatta länsi on ihmisten mielissä ollut kriisissä aina siitä lähtien kun länttä 1800-luvulla alettiin käyttää sivilisaatiokäsitteenä. Lännen rappiota ovat profetoineet lukuisat historioitsijat ja yhteiskuntatieteilijät. Tunnetuimpiin lännen taantuman teoretisoijiin kuuluu Oswald Spengler, joka esitti kirjassaan Länsimaiden perikato (1918, 1922) ajatuksen sivilisaatioiden elinkaaresta. Speglerin mukaan kulttuurit ovat elävien eliöiden kaltaisia järjestelmiä, jotka syntyvät, käyvät läpi tietyt kehitysvaiheet ja sitten kuolevat.

Amerikkalainen James Burngam väitti kylmän sodan vuosina teoksessaan The Suicide of the West lännen turmion johtuvan liberalismin ruokkimasta universalismista, relativismista, materialismista ja itsekriittisyydestä. Sivilisaatiokeskustelua jatkoi 1990-luvulla Samuel Huntington teoksellaan Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys. Siinä Huntington esitti sivilisaatioiden toimivan uskontojen kaltaisina yhteisöinä, joiden rajapinnoilla konfliktit uusiutuvat ikuisesti.

Lännen kriisi palasi keskustelunaiheeksi jälleen vuonna 2008, kun Robert Kagan esitti kirjassaan The Return of History and the End of Dreams Kiinan ja Venäjän lännen uutena uhkana. Kaganin mukaan Kiina ja Venäjä ovat omaksuneet vain läntisen markkinatalouden ilman läntisiä liberaaleja arvoja, ja uhanneet siten koko läntisen maailman modernisaatioprojektin perusajatusta lännen kokonaisvaltaisesta matkimisesta edellytyksenä kehitykselle.

Länsi: historian kehityksen suunta?

Lännen on pitkään koettu edustavan edistyksellisyyttä ja globaalia esimerkkiä, jota kohti kaikki maailman kansakunnat ovat vähitellen kulkemassa. Modernia akateemista tutkimusta kutsutaan länsimaiseksi tieteeksi. Kansainvälisen yhteisön instutuutiot ja taloudelliset organisaatiot on rakennettu amerikkalaisten ja eurooppalaisten arvo- ja ideologiajärjestelmien pohjalle. Suurin osa maailman maista ainakin esittää pyrkivänsä demokratiaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen. Ja länsimaalainen elintaso on yhä miljardien ihmisten haaveena.

Näyttää kuitenkin ilmeiseltä, ettei länsimainen taloudellinen, kulttuurinen, poliittinen ja sotilaallinen hegemonia tule säilymään enää kovin pitkään. Osittain se on jo hävinnyt. Kyse ei ole niinkään lännen taantumisesta, vaan muiden kulttuurien noususta. Monet Etelä-Amerikan ja Aasian maat, Kiina etunenässä, vaurastuvat, ja vaurautta seuraa myös muunlainen valta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteivätkö länsimaat voisi yhä olla merkittäviä globaaleja toimijoita. Maailman kehitys yhä kompleksisemmaksi jatkaa voittokulkuaan.

 


Lähteet:

Korhonen, Pekka (2006): Länsi Aasiasta katsottuna. Teoksessa Jouhki, Jukka ja Pennanen, Henna-Riikka (toim.): Länsi: käsite, kertomus ja maailmankuva. SKS, Helsinki.

Lehti, Marko (2006): Rappion viehätys ja sivilisaatioajattelun paluu 2000-luvulla. Teoksessa Jouhki, Jukka ja Pennanen, Henna-Riikka (toim.): Länsi: käsite, kertomus ja maailmankuva. SKS, Helsinki.

Jouhki, Jukka ja Pennanen, Henna-Riikka (toim.) (2016): Länsi: käsite, kertomus ja maailmankuva. SKS, Helsinki.

 

Mystiset pyramidit

Mystiset pyramidit