Platonin karmaiseva utopiavaltio

Platonin karmaiseva utopiavaltio

Platon ei ollut demokratian kannattaja, vaan päinvastoin hän piti demokratiaa yhtenä huonoimmista mahdollisista hallitusmuodoista. Ihannevaltiossa valtaa pitäisivät filosofikuninkaat. Aristokraattien hallitsemassa yhteiskunnassa ”kunnollisen vähemmistön halut ja viisaus pitävät siellä kurissa ala-arvoisen enemmistön haluja”.

Ihannevaltio olisi luokkayhteiskunta

Platon jakoi ihmisen sielun kolmeen osaan: himosieluun, joka kytkeytyy ruumiillisiin haluihin, intosieluun, joka koskee kunniaa, vihaa ja loukkaantumista sekä järkisieluun, jota ajaa halu tietoon ja totuuteen. Vastaavasti ihmiset jakautuvat hänen mielestän luonnostaan kolmeen luokkaan sen mukaan mikä osa heidän sielustaan on hallitseva. Samoin myös yhteiskunta jakautui kolmeen luokkaan: työläisiin, sotilaisiin ja hallitsijoihin.  Orjat olivat itsestäänselvä osa yhteiskuntaa, eikä Platon juurikaan käsittele heidän asemaansa, vaan tytyy toteamaan, ettei orjiksi tulisi ottaa muita kreikkalaisia vaan ainoastaan ”barbaareja”.

Äärimmäistä rodunjalostusta

Kenan Malik kuvaa kirjassaan Moraalin suuntaa etsimässä kuinka Platonin visioiman ihannevaltion hallisevat jäsenet ”alistetaan syntymästä kehtoon ohjelmalle, joka saisi Pohjois-Korean näyttämään rattopojan paratiisilta ja panisi yksityiskoulujen pojat muistelemaan kaihoisasti ylempiluokkaisten simputusta ja kylmiä suihkuja”.

Platonin ihannevaltiossa toimii erityinen siitosohjelma, joka varmistaa jälkeläisten parhaan mahdollisen laadun. Platon toteaa Valtiossa, että ”parhaiden miesten tulee mahdollisimman usein yhtyä parhaisiin naisiin, huonompien taas keskenään mahdollisimman harvoin, ja että edellisten lapset on elätettävä mutta jälkimmäisten ei”. Vastasyntyneet lapset lajitellaan, huonoimmat yksilöt viedään ”johonkin salaiseen piilopaikkaan” ja tapetaan ja parhaat viedään ”tarhaan”. Sekä lapset että naiset ovat yhteisomistuksessa, mutta seksuaalisuutta kontrolloidaan tiukasti.

Hallitusmiehet määrittelevät jokaiselle sopivan lisääntymiskumppanin. Tämä tehdään alamaisilta salassa, jotta tyytymättömät alamaiset eivät syyttäisi hallitusmiehiä, vaan kohtaloaan. Tarkoitusta varten järjestetään ennalta sovittuja ”arvontoja”, joissa parhaat miehet yhdistettäisiin parhaisiin naisiin. Sodassa tai muutoin kunnostautuneille miehille myönnettään lupa maata naisten kanssa useammin; näin saadaan samalla valiomiehet siittämään mahdollisimman paljon lapsia. Erityisen kunniakkaille sotureille myönnettään oikeus suudella ketä haluaa (niin miehiä kuin naisia), eikä kohteella ole oikeutta kieltäytyä. Suhteita muihin kuin valtion osoittamiin kumppaneihin ei hyväksytä.

Lapset kovaan kuriin

Viranomaisten tehtävänä on pitää huolta lapsista ja varmistaa ettei kukaan äiti tai isä pääse tuntemaan omaa lastaan. Lapset asuvat erillään muusta yhteiskunnasta omassa osassaan kaupunkia. Tämä järjestely takaa, että kaikki suunnilleen samanikäiset pitävät toisiaan sisaruksinaan, vanhempiensa ikäisiä omina vanhempinaan ja lastensa ikäisiä omina lapsinaan. Valtio on heidän perheensä.

Lapset joutuvat pienestä pitäen ankaraan koulutukseen ja kuriin. Heidän ruokavalionsa on yksinkertainen, leivokset on kielletty ja kaikenlainen turha nautiskelu ylipäänsä on kiellettyä. Lapset ja nuoret pannaan kestämään rasitusta ja tuskaa, heidät asetetaan kilpailutilanteisiin, ja tarkkaillaan heidän suoriutumistaan. Eliittinaiset saavat saman koulutuksen ja toimivat samoissa tehtävissä kuin miehet. Naisia toki pidetään lähtökohtaisesti heikommin suoriutuvina, mutta heille katsotaan mahdolliseksi toimiminen niin lääkärin kuin sotilaankin ammatissa.

Kommunismia ja  ankaraa sensuuria

Platon oli ensimmäinen kommunismia kannattanut filosofi. Hänen ihanneyhteiskunnassaan kahden ylemmän luokan keskuudesssa vallitsee täydellinen yhteisomistus. Paitsi ettei heille sallita perhettä ja muuta yksityiselämää, he eivät myöskään saa omistaa mitään. Ylempien luokkien asunnot ovat eräänlaisia kommuuneja, joissa kaikki asuvat yhdessä, syövät samaa ruokaa ja elävät kurinalaista elämää. Työläisten luokalle vaurauden tavoittelu on sallittua, ja he elättävät työllään hallitsevan luokan.

Kulttuurin saralla vallitsee ankara sensuuri, ja ainoastaan valtion hyväksymää taidetta saa tuottaa ja kuluttaa. Homeros on pääosin kiellettyä, samoin kaikki draamakirjailijat. Platonin mukaan:

”se on tiedettävä, ettei valtioomme voida hyväksyä muuta runoutta kuin jumalhymnejä ja jalojen miesten ylistyslauluja. Jos päästät sinne tuon suloiseksi maustetun runottaren, lyriikan tai epiikan hahmossa, silloin valtiossa tulevat hallitsemaan nautinto ja tuska eivätkä laki ja järki”

Platon oletti, että määräysten vastaiset musiikin uudistamiset horjuttaisivat koko valtiollisen järjestelmän perusteita, ja siksi ne tulee armotta kitkeä. Sävellajeista hyväksyttäviä ovat vain doorinen ja fryyginen, jotka ”parhaiten jäljittelevät maltillisten ja urheiden miesten ääniä vastoinkäymisen ja menestyksen aikana”. Muut sävellajit ovat liian valittavia, velttoja tai löysiä. Soittimista sallittuja ovat vain lyyra ja kithara, ja maalla paimenilla ruokohuilu.

 Harmoninen yhteiskunta

Platon uskoi että hänen järjestelynsä takaisi harmonisen yhteiskunnan. Kun valtion eliitti ei omistanut mitään muuta kuin oman ruumiinsa (eikä oikeastaan sitäkään), ihmisille ei syntyisi riitoja, jotka johtuvat varallisuudesta tai sukulaissuhteista. Platon ajatteli, että valtion eliitin jäsenet eläisivät ”onnellisempaa elämää kuin Olympian voittajat” , sillä ”voittona, jonka he ovat saavuttaneet, on koko valtion menestys, seppeleekseen he saavat itselleen ja lapsilleen elatuksen ja kaiken muun mitä tarvitsevat; eläessään he saavat valtiolta kunnianosoituksia, kuoltuaan arvoisensa haudan”.

Lähteet:

              Kenan Malik (2016): Moraalin suuntaa etsimässä. Etiikan maailmanhistoria.
              Platon (2007, [370-luku eaa]): Valtio.
Miten kärsimys brändätään?

Miten kärsimys brändätään?

Eroottista ruokaa

Eroottista ruokaa