Sokrates. Elämä, filosofia ja kuolema.

Sokrates. Elämä, filosofia ja kuolema.

Sokrates ei kirjoittanut mitään. Silti häntä pidetään länsimaisen filosofian perustajana ja hänen ajatuksiaan pohditaan yhä yli 2400 vuotta myöhemmin. Antiikin maailmassa Sokratesta pidettiin suuressa arvossa. Cicero kirjoitti, että Sokrates ”kutsui ensimmäisenä filosofian alas taivaalta, toi sen kaupunkeihin ja koteihin ja sai pohtimaan elämää ja tapoja sekä hyvää ja pahaa”.

Sokrates syntyi Ateenassa kuvanveistäjäisän ja kätilöäidin esikoisena. Noin 20-vuotiaana hän suoritti kaksivuotisen asepalveluksen ja osallistui myöhemmin noin 40-vuotiaana Peleponnelaissotiin hopliittina, eli raskaasti aseistettuna jalkaväkisotilaana. Sotaretkiä lukuunottamatta Sokrates ei koskaan käynyt Ateenan ulkopuolella, mitä hän mielellään korosti.

Aikalaisten mukaan Sokrates oli poikkeuksellisen ruma mies. Hän oli lyhyt ja tanakka ja hänellä oli kuvausten mukaan nykerönenä. Sokrates teki itse pilaa ulkonäöstään ja kertoi nenänsä olevan hyvä aistimaan luonnon hajuja ja paksujen huultensa tekevän suudelmasta erityisen nautittavan.

Sokrates meni naimisiin Ksanthippe-nimisen naisen kanssa. Avioliitto ei ollut erityisen sopuisa, sillä pariskunnalla oli jatkuvasti riitoja. Ksanthippen kerrotaan olleen äkäistä tyyppiä (englannin kielen sana xanthippe, äkäpussi, juontaa juurensa hänestä), ja Sokrates sanoi, että kun hän oli oppinut elämään Ksanthippen kanssa, hän tulisi toimeen kenen tahansa ihmisen kanssa. Ksanthippe syytti Sokratesta väittelyihin keskittymisestä perheestä huolehtimisen sijaan, ja erään tarinan mukaan tyhjensi riidan päätteksi likaämpärin Sokrateen päähän. Sokrates tyytyi jätteitä päältään pyyhkiessään toteamaan, että ukkosta seuraa aina sade. Sokrates sai Ksanthippen kanssa pojan, Lamproklesin, ja myöhemmin vielä kaksi muuta poikaa.

Hyveet olivat Sokrateen filosofian keskiössä. Hänen mukaansa ainoa tärkeä kysymys koski sitä miten tuli elää ja miten ihmiset voisivat oppia hyveellisiksi. Sokratekselle hyve oli tietoa, ja oikea tieto johti oikeaan toimintaan. Hänen mullistava ajatuksensa oli, että moraalin tulisi olla objektiivisesti olemassa riippumatta sen enempää jumalista kuin ihmisistä.

Sokrates oli viisauden tavoittelija, ei omistaja. Hän kutsui itseään viisauden rakastajaksi, filosofiksi, erotuksena muista opettajista, sofisteista eli viisaista. Sokrates hylkäsi sofistien relativismin ja hänen pohdintansa perustuivat rationaaliseen argumentointiin, eivät tapoihin, perinteisiin tai auktoriteetteihin. Hän sanoi olevansa viisas ainoastaan siinä, että tiesi ettei tiennyt mitään.

Sokrateen filosofinen metodi perustui kyselevään keskusteluun. Hän tekeytyi usein tietämättömäksi saadakseen keskustelukumppanin paljastamaan omat käsityksensä ja jatkoi kyselyä kunnes vastapuoli joutui joko myöntämään tietämättömyytensä tai toteamaan ajattelunsa ristiriitaisuuden. Sokrates ei tarjonnut valmiita vastauksia, vaan yritti saada ihmiset ajattelemaan itse. Hän vertasi itseään kätilöihin: hän ei itse luonut mitään vaan auttoi synnyttämään ajatuksia.

Myöhempien sukupolvien silmissä Sokrateesta tuli filosofian pyhimys ja sen ensimmäinen marttyyri. Ateenan valamiehistö tuomitsi hänet kuolemaan vuonna 399 eaa syyllisenä jumalanpilkkaan ja Ateenan nuorison turmelemiseen. Sokrateen kuolemantuomion taustalla oli politiikka ja sekasortoinen yhteiskunnallinen tilanne. Sokrateella oli läheiset välit niin kutsuttuihin 30 tyranniin, jotka nousivat valtaan Spartan kukistettua Ateenan 27-vuotisen selkkauksen päätteeksi. Tyrannit kukistivat Ateenan demokratian, murskasivat kansalaisten oikeudet, teloittivat satoja ihmisiä puhdistuksissaan ja ajoivat tuhannet maanpakoon. Joukon johtaja, Kritias, oli Sokrateen entinen oppilas ja erityisen verenhimoinen mies. Ei ole täyttä varmuutta missä määrin Sokrates kannatti 30 tyrannin politiikkaa, mutta hän vastusti avoimesti demokratiaa ja ylisti usein Spartan lakeja.

Tyrannit syöstiin vuoden jatkuneen verisen kaaoksen jälkeen vallasta ja demokratia palautettiin. Spartan yhä säilyneen vaikutusvallan vuoksi kaikille 30 tyrannin kannattajalle julistettiin armahdus, näennäisesti kaupungin yhtenäistämiseksi, ja katkeroituneet demokraatit jäivät ilman kostoaan.

Sokrateen poliittisten näkemysten lisäksi vihaa herätti myös hänen filosofiansa. Monien ateenalaisten mielestä hänen opetuksensa kyseenalaistivat perinteiset arvot: hän hylkäsi kaupungin omat jumalat, esitteli uusia jumalolentoja ja turmeli nuoria miehiä haastamalla muiden käsitykset hurskaudesta, rohkeudesta ja hyveestä. Sokrateen piittaamattomuus sovinnaisista normeista ja hänen tapansa jatkuvasti kyseenalaista vastustajan argumentit tarjoamatta omaa vastausta tilalle ärsytti ja loukkasi monia. Rohkeaan, itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun kannustamalla Sokrates loi Ateenan eliitille huolen yhteisön rauhan ja eliitin valta-asemien säilymisestä.

Sokrates olisi voinut säästää henkensä luopumalla filosofian harjoittamisesta ja lähtemällä Ateenasta. Hän olisi todenäköisesti välttänyt kuolemantuomion myös käyttäytymällä oikeudenkäynneissä vähemmän uhmakkaasti. Sokrates kuitenkin pysyi loppuun saakka uskollisena filosofialleen ja kieltäytyi tarjotuista pakomahdollisuuksista. Seitsemänkymmenvuotias Sokrates joi hänelle tuodun myrkkymaljan tyynesti.

Lähde: Kenan Malik (2016): Moraalin suuntaa etsimässä. Etiikan maailmanhistoria.

Mitä Heikoin lenkki -ohjelma voi opettaa meille syrjinnästä?

Mitä Heikoin lenkki -ohjelma voi opettaa meille syrjinnästä?

Kirkossa kuulutettu

Kirkossa kuulutettu