Bagdad, rauhan kaupunki

Bagdad, rauhan kaupunki

Tästä kaupungista tulisi täydellinen! Kaupungin sijainti oli harkittu tarkoin: se sijaitsi maailman merkittävimpien kauppareittien varrella, hedelmällisillä ja vihreillä rannoilla, joita pidettiin suorastaan Eedenin puutarhan, paratiisin, varhaisena sijaintipaikkana. Astrologit olivat määritelleet suotuisimman päivän rakennustöiden aloittamiselle, ja valtavat määrät työvoimaa oli hankittu rakennustöitä varten. Al-Mansur, jonka nimi merkitsi voitokasta, ei kuitenkaan halunnut jättää mitään sattumaan varaan kun hän suunnitteli  tulevan suurkaupungin muurien pohjakaavaa. Sen tulisi olla Eukleideen geometristen oppien mukainen täydellinen ympyrä. Al-Mansur määräsi arkkitehtinsä merkitsemään maahan muurien pohjakaava naftaan kastetuilla puuvillansiemenillä, jotka sytetettiin tuleen. Palava kehä osoitti kaupungin geometrisen keskuksen, niin sanotun pyöreän kaupungin sijainnin. ”Jumalani” al-Mansur huudahti ”Aion elää siellä koko elämäni, ja siitä tulee perillisteni koti. Ja epäilemättä siitä tulee maailman vaurain kaupunki!”

Virallisesti kalifi al-Mansurin pääkaupunki oli nimeltään Madinat as-salam eli ”rauhan kaupunki”. Kansan suussa kaupungin nimi tunnettiin kuitenkin paikalla aiemmin sijainneen persialaisen asutuskeskuksen mukaan Baghdadina. Kahden muurin ympäröimä Bagdad symboloi uuden aikakauden alkua islamilaiselle maailmalle. Rakennustyöt valmistuivat vuonna 765, ja kaupunki kasvoi nopeasti. Uskomattoman vaurauden taustalla olivat laajalle ulottuva taloudellinen valta, sotilaalinen mahti ja imperiumin suuri koko. Syyrialaiset lasiesineet, intialaiset väriaineet ja mausteet, kiinalaiset ja persialaiset silkit ja muut ylellisyystuotteet, afrikkalainen kulta ja keskiaasialaiset orjat vaihtoivat omistajaa Bagdadin vilkkailla toreilla.

Bagdadiin saapuessaan vieras kohtasi matkallaan kaupungin keskukseen lukuisia kauppapaikkoja, kanaaleja sekä kirjakauppiaiden torin. Sisemmistä kortteleista levisi mausteinen tuoksu, kun ruokakojujen myyjät valmistivat ruokiaan. Toisaalla kuului tekstiili- ja jalokivikauppiaiden mainospuheita. Vihdoin saavuttuaan kaupungin keskustaan matkaaja näki Kultaisen portin, hallitsijan palatsin ja moskeijan.

Moskeijoiden lisäksi kaupungin silhuettiin piirtyivät lukuisat kirkot ja synagogat. Bagdadissa vallitsi uskonnonvapaus, ja vähemmistöjen asema oli joitakin hallinnollisiin virkoihin liittyviä rajoituksia lukuun ottamatta yhtä hyvä kuin arabienkin. Kaupunki houkutteli maahanmuuttajia kaikkialta Arabiasta, Afganistanista, Persiasta ja Espanjasta. Lisäksi monikulttuurisuuteen vaikutti orjuus: sotasaaliina saatiin erityisesti jalkavaimoja Etiopiasta, Pohjois-Afrikasta, Baskimaasta, Kaukasuksesta ja Intiasta.

1834_Bagdad2_AmericanMagazine_v1_Boston.png

Tunnelmaltaan Bagdad oli kuin vastakohta eurooppalaisille kaupungeille, joissa likavesi heitettiin mutaisille kaduille ja epämiellyttävät hajut leijailivat sieraimiin. Bagdadissa viemärit kulkivat maan alla ja vesijärjestelmät olivat kehittyneitä. Kaupungissa oli yli 2000 kylpylää, joista monet oli varustettu sekä kuuman että kylmän veden hanoilla. Kylpylöiden ohella kaupunkilaiset tapasivat toisiaan yksityisissä puutarhoissa, jotka olivat sosiaalisen elämän keskuksia. Puutarhojen polkuja reunustivat tuoksuvat yrtit, ruusut ja appelsiininkukat, ja juhliin kutsuttiin laulajia ja runoilijoita sulostuttamaan iltoja. Toisinaan koteihin kokoonnuttiin opiskelemaan. Kotien sisäseinät oli usein päällystetty taidokkaasti kuvioidulla rappauksella ja koristeltu hienoilla tekstiileillä ja puupaneeleilla tai lehtikullalla ja lasuurikivestä saatavalla sinisen sävyillä. Lattiat oli päällystetty keraamisilla laatoilla tai marmorilla, tai koristeltu mosaiikeilla. Opettaja ja oppilaat kerääntyivät istumaan ympyrän muotoon suurelle matolle. Ilmassa leijaili suitsukkeen tuoksu, tarjoiluvadit olivat täynnä hedelmiä, ja illalla sytytettiin palamaan öljylamput. Opiskelun päätyttyä esiin otettiin luuttu, ja kukin vuorollaan soitti ja lauloi.

Bagdad oli opiskelijoiden luvattu kaupunki. Se oli aikansa tieteen keskus, ja sen päällystetyillä ja valaistuilla kaduilla kulki yli 6000 opiskelijaa kaikkialta maailmasta. Bagdadilaisia ohjasi profeetta Muhammedin suuhun laitettu lause: ”Oppineen muste on pyhempi kuin marttyyrin veri”. Kun Euroopassa uutta tietoa pidettiin epäilyttävänä, Bagdadissa tietoon ja tieteeseen suhtauduttiin intohimoisesti, ja kirjasivistystä pidettiin jopa uskonnollisena velvoitteena. Bagdadin hallitsija Al-Ma’mun otti tavoitteekseen kerätä kaikki maailman kirjat yhden katon alle ja käännättää ne arabiaksi. Tarkoitusta varten perustettiin kuninkaallinen arkisto ja kirjasto bayt al-bikma, ”viisauden talo”. Kirjastosta tuli suuri oppineisuuden keskus, jossa opiskeltiin matematiikkaa, filosofiaa, astronomiaa, lääketiedettä, alkemiaa, kemiaa, patologiaa ja maantiedettä. Bagdadissa luotiinkin aikansa edistynein matematiikka ja tähtitiede, ja monet edelleen käytössä olevista matematiikan termeistä ovat arabialaista alkuperää.

Bagdadissa vieraillut al-Ya’qubi kuvaili bagdadilaisia ihailevasti:

”Kukaan ei ole yhtä hyvin koulutettu kuin sikäläiset oppineet, eikä kukaan tunne perimätietoa paremmin kuin heidän asiantuntijansa tai hallitse lauseoppia yhtä hyvin kuin kaupungin kielitieteilijät. Siellä laulajat ovat äänialaltaan laajempia, Koraanin lukijat varmempia, lääkärit asiantuntevampia, kalligrafit etevämpiä, loogigot selkeämpiä, askeetikot hartaampia, tuomarit oikeudenmukaisempia ja saarnamiehet kaunopuheisempia kuin missään muualla.”

Rikkaiden lahjoituksilla tuettiin tieteitä ja taiteita sekä pidettiin yllä ilmaisia sairaaloita. Apurahajärjestelmä murensi arabien perinteistä hierarkiajärjestelmää. Lahjakkaimmat kääntäjät saattoivat ansaita työllään valtavia summia tai päästä merkittäviin virkoihin lahjakkuutensa perusteella. Arabia vakiintui tieteen kieleksi kreikan sijaan.

Bagdad tunnettiin aikanaan myös huvinpidon kaupunkina. Bagdadissa toimi useita viinikauppoja ja tavernoja. Aikansa Tripadvisorina toimi Kitana al-Diryat (”Luostareiden kirja”), jossa tehtiin kierros Bagdadin parhaisiin majataloihin. Kirjailijoita kiehtoivat tarinat kaupungin yläluokan harrastamista nautinnoista, juopuneista juhlijoista ja tuhlailevasta ja ylellisestä elämäntyylistä.  Monet tuhannen ja yhden yön tarinoista ovat peräisin Bagdadista, jossa myös eroottinen runous kukosti.

Arabialaiselle ravintolakulttuurille oli ominaista, että ruokia ei ostettu yhdestä ravintolasta, vaan eri kojut tarjosivat ruokailijalle omia erikoisuuksiaan, jotka nautittiin torilla kojujen läheisyydessä. Kirjassa Mestari Abulfathin elämä ja teot (suom. Jaakko Hämeen-Anttila) kuvataan ateriointia 900-luvun Bagdadissa:

Menimme sitten paistinkääntäjän kojulle, missä paisti tihkui mehua ja sen alla oleva leipä ui lihaliemessä. "Leikkaa Abu Zaidille viipale tästä paistista ja punnitse hänelle noita makeisia", sanoin paistinkääntäjälle, "Valitse sitten tuosta vateja, laita niille ohuita leipiä ja pirskota päälle kirpeätä sumakkimehua, jotta Abu Zaid nauttisi ateriastaan." Paistinkääntäjä kumartui veitsineen uuninsa parhaan paistin puoleen ja hakkasi sen pieniksi paloiksi, hienoksi kuin jauho. Me istuuduimme ja söimme kursailematta. Kun olimme syöneet, sanoin makeisten myyjälle: "Punnitsehan Abu Zaidille kilo mantelileipiä: ne ovat herkullisia ja sulavat helposti niin suussa kuin vatsassakin. Valitse viime yönä tehtyjä, päivän vetäytyneitä, rapeakuorisia, paksulti täytettyjä, rasvaa helmehtiviä, hohtavanvärisiä, jotka sulavat purematta suussa, jotta Abu Zaid nauttisi ateriastaan!

Bagdad nousi 900-luvulla yhdeksi maailman ensimmäisistä miljoonakaupungeista. Sen kultakausi tieteen ja taiteen keskuksena alkoi kuitenkin olla ohi uskonnollisen suvaitsemattomuuden nousuaallon vuoksi. Uusi armoton kalifi, al-Mutawakkil, kielsi kreikkalaisen filosofian levittämisen ja aloitti uskonnollisten vähemmistöjen vainot. Juutalaisten ja kristittyjen tuli pukeutua keltaiseen viittaan tai turbaaniin, ja ratsastaessaan heidän tuli sitoa satulaan kaksi painavaa kuulaa ja käyttää ainoastaan puisia jalustimia. Joka kymmenes heidän kodeistaan takavarikoitiin, ja puisia paholaisen kuvia ripustettiin heidän kotiovilleen. Myös shiiat joutuivat vainojen uhreiksi. Lopulta al-Mutawakkil murhattiin. Syyllisenä pidettiin hänen poikaansa al-Mantusiria, joka pelkäsi isänsä surmaavan itsensä ellei hän ehtisi ensin.

Bagdad pysyi vauraana 1000-luvulle asti, mutta kaupungin ilmapiiri muuttui entistä suvaitsemattomammaksi. Avoimuus uusille vaikutteille katosi, luovuus loppui ja tieteellinen uteliasuus hävisi. Haaremi-instituutio ja haaremin ylellinen elämäntyyli herättivät ärtymystä, ja valtakunta heikentyi sisäisten valtataistelujen vuoksi. Turkkilaiset valtasivat Bagdadin 900-luvun lopulla, ja lopullisesti kaupungin entinen loisto menetettiin vuonna 1258, kun mongolit hyökkäsivät Bagdadiin ja tuhosivat kaikki kaupungin kirjastot.

Kirjastojen tuhosta huolimatta Bagdadin henkinen perintö jatkui Espanjassa ja Etelä-Italiassa, jossa kristityt alkoivat kääntää arabien kääntämiä teoksia latinaksi. Myös muslimien oma tuotanto alkoi kiinnostaa kristittyjä, ja arabien tieteen vaikutteet levisivät kristikuntaan, jossa ne olivat osaltaan luomassa pohjaa länsimaiselle tieteelle. 

Lähteet:

Ari Turunen (2015): Maailmanhistorian kukoistavimmat kaupungit. 
Jonathan Lyons (2014): Viisauden talo. Länsimaiden arabialainen perintö. 
Jaakko Hämeen-Anttila ja Venla Rossi (2015): Nälästä nautintoihin. Ruuan tarina.
Olivatko junat Mussolinin Italiassa aina ajoissa?

Olivatko junat Mussolinin Italiassa aina ajoissa?

Pieruhuumoria uudelta ajalta

Pieruhuumoria uudelta ajalta