Naisen nimitykset

Naisen nimitykset

Mistä on peräisin suomen kielen sana nainen? Sana tunnettiin jo keskiajalla, ja se mainittiin Mikael Agricolan 1540-luvun aapiskirjassa. Etymologialtaan nainen on naida-verbin johdannainen, sillä tytöstä tuli nainen vasta naimisiin mentyään tai naimaikäiseksi vartuttuaan. Samaa sanavartaloa on vanhaa naista merkitsevä sana naaras. Sanan nainen käyttö oli kuitenkin pitkään harvinaista, ja tavallisempi naisen nimitys oli vaimo.

Kotoperäinen sana vaimo on alun perin tarkoittanut sydäntä, henkeä tai sielua. Sillä tarkoitettiin naista yleisesti, ei ainoastaan aviovaimoa. Lähellä sanan vaimo alkuperäistä merkitystä on sana ihminen, joka on sukua adjektiiville inhimillinen sekä naista tarkoittavalle murresanalle inehmo. Myös äiti kuuluu Suomen perussanoihin. Se on vanha germaaninen laina, ja sen toisintonimiä ovat emä, emo ja emonen sekä niiden johdos emäntä. Puhekielessä emännällä tarkoitettiin taloudenpidosta huolehtivaa naista, mutta myös puolisoa tai perheenäitiä yleensä. Vaimo saattoi olla naimisissa tai naimaton, mutta emäntää käytettiin ainoastaan naimisissa olleesta naisesta.

Sana akka on voinut merkitä joko iäkästä naista tai naimisissa olevaa naista. Itä- ja Pohjois-Suomessa se on ollut normaali naisen nimitys, jonka hellittelynimi oli akkanen. Eukolla puolestaan on tarkoitettu naimisissa olevaa vanhaa naista, jota helliteltiin eukkosena. Eukko on pysynyt melko neutraanina naisen nimityksenä, mutta akka on myöhemmin koettu vähättelevänä sanana. Voidaan esimerkiksi sanoa, että tietyt asiat ovat ”akkain juttuja”, millä tarkoitetaan vähäpätöisiä tai  typeriä asioita. Akkaväellä, samoin kuin emäntäväellä ja hameväellä, on tarkoitettu talon naisia yleensä. Perinteisesti sateiseksi ennustettu heinäkuun viimeinen viikko tunnetaan naisten- eli akkainviikkona, koska silloin kalenterissa on ainoastaan naisten nimipäiviä, ja akathan ovat tunnetusti kovia vetistelemään.

Akkavalta tarkoittaa naisen valtaa talossa, ja akkaantuminen vanhenemista. Miehen yhteydessä akkaantumisella tarkoitetaan avioitumista. Akan ohella sanat ämmä ja muija ovat saaneet halventavia sävyjä, joskin muija on sittemmin menettänyt negatiivista kaikuaan ainakin nuorten keskuudessa. Halventavaksi koettu ämmä oli aiemmin neutraali vanhemman naisen nimitys, ja Agricola mainitsee sen merkityksessä isoäiti. Monissa murteissa se on taipunut ämmiksi tai ämmöksi. Myös länsisuomalainen amma on voinut tarkoittaa isoäitiä, mutta myös lapsenhoitajaa tai imettäjää.

Sana rouva on lainattu germaanisista kielistä ja se on alun perin tarkoittanut ylhäistä vaimoa. Myöhemmin merkitys laajeni kaikkiin naimisissa oleviin naisiin. Vanhassa maaseutuyhteiskunnassa rouva titteliä pidettiin kuitenkin hienostelevana, ja se liitettiin ainoastaan yhteisön arvostettuimpiin naisiin, kuten kauppiaiden ja nimismiesten puolisoihin.

Tyttö on tullut kieleemme itämurteiden kautta ja sen käyttö oli harvinaista 1800-luvun alkuun saakka. Vanhempia ja yleisempiä nimityksiä ovat olleet neiti, neito, tytär sekä ruotsalaisperäinen piika. Piika muuntui myöhemmin tarkoittamaan lähinnä palvelustyttöä. Pohjanmaalla tyttölapsia on kutsuttu likoiksi. Naimattomia nuoria tyttöjä on nimitetty myös tytönheitukoiksi ja -hupakoiksi. Neiti-nimitystä on voitu käyttää naimattomasta naisesta koko hänen elämänsä ajan, tosin neidin vanhetessa sanaan on voitu liittää ikään viittaavia lisämääreitä, ja on puhuttu ikäneideistä. Naimattomista vanhemmista naisista käytettiin myös nimityksiä ikälikka, ikäpiika ja vanhapiika.

Kun naiset lähtivät töihin kotipiirin ulkopuolelle, heidän ammattinimikkeensä erotettiin vastaavista miesten nimikkeistä -tar ja -tär päätteillä, esimerkiksi opettajar, myyjätär ja palvelijatar. Vaihtoehtoisesti sukupuolta ja naisen siviilisäätyä korostettiin liittämällä ammattisanaan  nais-etuliite tai neiti-pääte, esimerkiksi postineiti ja pankkineiti tai naislääkäri ja naistuomari. Nämä sukupuolitetut ammattinimikkeet olivat yleisesti käytössä aina 1960-luvulle, ja ovat pääosin hävinneet kielenkäytöstä 2000-luvun alussa.

Lähde: Sirkka-Liisa Ranta (2012): Naisten työt. Pitkiä päiviä, arkisia askareita.
Sukellusvenemiehenä maailmansotien Saksassa

Sukellusvenemiehenä maailmansotien Saksassa

Sinäkin Brutukseni!

Sinäkin Brutukseni!